Tämä ohje on esimerkki, jossa jatkaminen suoritetaan
hyrrävavapaan. Kuitenkin monia menetelmiä voi soveltaa erilaisten vapojen jatkamiseen, kahvojen rakentamiseen jne.
Tässä ohjeessa toimenpiteen kohdevapana on uusi Abun Svartzonker.
Kuvassa takakahva on valmistajan jäljiltä. Takakahvan tavoitemitta on 54 cm ja sen päähän tehdään katkaistun ympyräkartion muoto. Päähän ei asenneta varsinaista erillistä tulppaa.
Merkataan maalarinteipillä huolellisesti suoraan kohta, josta alkuperäinen korkki poistetaan. Näin saadaan tilaa tukisidokselle. Teipin raja toimii myös leikkausrajana. Huono laatuinen tai huonosti liimattu alkuperäinen korkki voi aiheuttaa ongelmia liimauksen puristuksessa. Joskus alkuperäinen korkkikahva täytyykin liimata ennen purkamista.
Poistetaan korkki. Sarjavalmisteisissa vavoissa on usein huonot liimaukset, joten korkki on melko helppo poistaa. Kuuma vesi ja kattila auttavat liiman pehmentämiseen, mikäli liimaukset ovat vaikeampia poistaa aihion pinnalta. Terävien työkalujen käyttöä tulee välttää.
Notkeaa liimaa on aihion sisäpuolella,
koska vapa on kuivunut vaakatasossa kahvojen liimauksen jälkeen. Liima täytyy poistaa ahion sisältä.
Liiman voi pehmentää myös kattilassa.
Liimaa on aihion sisällä melko paljon.
Aihion sisältä poistettu liima.
Jatko-osan kartiokkuus tai kartion jyrkkyyden tulee olla sama kuin jatkettavan vavan aihion. Mikäli näin ei ole, niin jatko-osa (aihio) tulee
sovittaa jatkettavan vavan aihioon. Jatko-osan tulee olla myös seinämävahvuudeltaan samaa luokkaa kuin jatkettavan vavan aihion.
Jatko-osa karhennetaan kevyesti, ja puhdistetaan huolellisesti alkoholilla (Sinol). Myös jatkettavan vavan aihion sisäpinnat tulee puhdistaa liimausta varten. Liimaukseen sopii epoksiliima.
Aihio jatkettuna ja liimattuna.
Kun jatko-osa on kuivunut, jatko tuetaan melko napakalla tukisidoksella. Sidoksessa käytetään D-paksuista lankaa.
Valitaan jatkolle korkkirenkaat. Tässä vaiheessa suunnitellaan koristelut ja puristuksen vaatima lisä.
Mitataan aihion paksuudet tukisidoksen ja jatko-osan aihion osalta.
Tukisisoksen renkaat porataan 18 mm poralla (mitattu 17,3 mm), ja loput 14 mm poralla (mitattu 13,8 mm). Päädyn kumikorkkiin tehdään upotus ja viisteet.
Kun korkkirenkaat on rei´itetty ne voidaan sovittaa koemielessä pakoilleen. Huomattava on, että päädyn kumirkorkkirenkaaseen on tehty vain upotus ja sen toinen reuna on viistetty. Aihio painuu upotukseen liimauspuristuksen aikana.
Saumakohta tulee teipata huolellisesti, jotta liima ei sotke pahoin alkuperäistä korkkia, ja vanhan ja uuden korkin raja voidaan viimeistellä siistiksi.
Liimataan korkkirenkaat jatko-osaan, ja asetetaan liimauspuristimeen. Liimauksessa käytetään uretaaniliimaa.
Liimauspuristuksessa tulee suojella vavan etukahvan korkkia. Siihen ei saa jäädä jälkiä.
Palataan aiempaan teippaukseen; Tehtäessä korkkien liitoksia, kuten vavan jatkoja tai yksittäisten korkkirenkaiden vaihtoja, hyvä niksi hiontaan on, että teippaa ne korkit, joiden tasoon haluaa hioa uuden korkin.
Kuvassa jatko-osa on hiottu kartioksi ja liitoksen läheinen halkaisija lähelle teipattua alkuperäistä korkin pintaa. Eroa sauman kohdalla halkasijoilla on siis vain teipin paksuus. Seuraavaksi teippi poistetaan, ja hiotaan uutta jatko-osan korkkia varovasti kunnes kuvassa vielä teipin alla oleva alkuperäisen korkin pinta ja halkaisija saavutetaan. Näin saumakohta saadaan siistiksi ja vältetään mahdollista kuopan muodostumista saumakohtaan.
Jatko-osa hiottuna. Tässä vaiheessa alkuperäisen korkin mahdollinen huono laatu tai liimaus tulevat usein esille.
Kumi- ja sekoitekorkki on itsessään melko vahvaa. MIkäli kuitenkin lisäsuoja katsotaan tarpeelliseksi, päätyosaan voidaan laittaa lisäsuojaksi korkinsuoja-aine. Näin myös värit tulevat paremmin esille.
Vavan jatko valmiina!