Tämä ohje on esimerkki, jossa kelakiinnikkeen
vaihto suoritetaan hyrrävavan kelakiinnikkeeseen. Kuitenkin monia menetelmiä voi soveltaa mm. erilaisten vapojen kelakiinnikkeiden
vaihtoon, kahvojen vaihtoon, vaparenkaiden vaihtoon jne.
Kelakiinnike vaihdetaan etukautta.
Tämän vuoksi edessä olevat vaparenkaat poistetaan väliaikaisesti vaihdon ajaksi.
Vaparenkaan irroittamiseksi lämmitetään vaparenkaan sidoksia varovasti.
Seuraavaksi leikataan sidoslanka pois vaparenkaan jalkaa pitkin. Tärkeää on, että leikkaus tapahtuu vain metallia vasten, ei aihiota.
Poistetaan vaparengas, ja kuoritaan sidos sormin pois. Lämmitetty vapaepoksilakka on pehmeää, joten sidos irtoaa käyttäen sormia.
Etsitään sidontalangan pää, ja poistetaan loppu sidos kiertämällä lanka pois.
Sama operaatio etukahvan edessä olevalle sidokselle.
Poistetaan mahdollinen kahvan edessä oleva tyvirengas (eng. winding check).
Irrotetut osat.
Mitatataan aihion halkaisija läheltä etukahvan etureunaa. Tätä halkaisijaa käytetään myöhemmin lähtökohtana uuden etukahvan sisähalkaisijalle.
Mikäli haluamme uudesta etukahvasta samanlaisen kuin vanha kahva, vanha kahva on hyvä mitata.
Poistetaan kahvamateriaali varovasti. Aihion lähellä kahvamateriaalin poistamiseen tulee käyttää vain esimerkiksi kovaa muovisikliä tai puukon hamaraa. Kahvat ja muut osat kiinnitetään yleensä epoksilla, joka pehmenee n. 70-80 °C:ssa. Lämmittämiseen voi käyttää kuumaa vettä tai kuumailmapuhallinta (tietyin varauksin). Perinteinen tapa osien lämmittämiseen on viedä vavan osa kuumaan saunaan löylyihin, jonka lämpö pehmentää epoksin.
Kelakiinnike irtoaa lämmittämällä.
Pintojen puhdistus alkoholilla. Mikäli etukahvan alle jäävä aihion kohta on lakattu ja sileä, se tulee karhentaa kevyesti. Näkyville jäävän aihion osan naarmuttamista täytyy varoa!
Uudelle kelakiinnikkeelle tehdään keskityspuslat, joihin käytämme tällä kertaa lasikuituteippiä. Se toimii erinomaisesti kelakiinnikkeiden puslina, koska epoksiliima pääsee kosketuksiin aihioon asti myös puslien kohdilta. Puslien väleissä tulee kuitenkin aina olla tilaa liimalle. Erityisesti jos puslat on tehty esimerkiksi maalarinteipillä. Puslien tehtävä on vain keskittää kelakiinnike aihiolle!
Uuden kelakiinnikkeen sovitus. Tässä vaiheessa kelakiinnikettä ei vielä liimata.
Kahvan korkkien sisäreikä sovitetaan etukahvan edestä mitattuun halkaisijaan. Tässä tapauksessa se on noin 15 mm. Kahvan sisäreikä kartioidaan myöhemmin kartioviilalla. Tämän takia korkkirenkaiden reikien halkaisijaksi asetetaan kahvan edestä mitattua aihion halkaisijaa n. 0,5-1 mm pienempi poran halkaisija. Korkkirenkaisiin tehdään reiät ko. terän halkaisijalla. Tässä tapauksessa siis 14 mm poralla. Liimataan kahva polyuretaaniliimalla, ja odotetaan kuivumista
Valmis etukahva. Kahva on tehty mukaillen alkuperäistä, mutta sen on haluttu olevan n. 2 cm pidempi kuin alkuperäinen. Sisäreikä on myös kartioitu kahvaviilalla siten, että se sopii suunnitellulle asennuspaikalleen. Tämä on erittäin tärkeä vaihe liimauksen kannalta!
On tärkeää, että kahvan sisäreiän takareuna (asennussuuntaan nähden etureuna) pyöristetään, jotta reuna ei kaavi pois liimaa kun kahva työnnetään paikalleen.
Tarkistetaan, että että sekä kelakiinnike että uusi etukahva istuvat hyvin kaikilta osin. Osat voi nyt liimata.
Vavan osat täytyy suojata huolellisesti. Perussääntönä on, että kaikki kohdat joihin voi tulla liimatahra, ja joihin tarvisee liimauksen aikana koskea, täytyy suojata.
Kierreosan suojaukseen kannattaa käyttää elastista teippiä, joka mukautuu kierteen muotoon.
Liimauksessa pastaepoksi on toimivaa. Esimerkissä käytämme U-40 merkkistä liimaa. Yleisesti ottaen nopeat 10-15 min. epoksit voi unohtaa kohdistusta vaativissa liimauksissa.
Kaikki liimauksessa tarvittava kannattaa ehdottomasti ottaa käden ulottuville ennen liimauksen aloittamista!
Pastaepoksia levitetään reilusti koko matkalle. Puslien välien tulee täyttyä täysin epoksilla. Pastaepoksi on melko paksua, ja ei juurikaan valu, joten levittäminen on melko helppoa.
Kelakiinnike työnnetään kiertämällä paikalleen. Samalla varmistetaan, että epoksi täyttää kaikki välit.
Etukahva liimataan siten, että epoksia levitetään myös lopullisen asennuskohdan etupuolelle. Kahva siirretään ensin tähän kohtaan, ja kahvaa pyöritetään. Näin varmistetaan, että kahvan reikä on varmasti vuorautunut epoksilla. Lopuksi kahva työnnetään paikalleen.
Suurimpien liimamäärien poisto tapahtuu talouspaperilla ja Sinolilla. Tarkemmassa puhdistuksessa toimiii Sinolilla kostutettu protee-pyyhe tai vastaavan tyyppinen liina. Sen hapsut ylettyvät kelakiinnikkeen kierteiden pohjalle, jolloin liimauksesta tulee tältä osin siisti.
Liimatahroista puhdas kelakiinnike ja sen kierreosa.
Tarkistetaan vielä kelakiinnikkeen kohdistus, ja asetetaan vapa puristimeen. Puristus ei saa olla niin kova, että etukahva puristuu pulloksi, vaan vain sellainen, että kahva pysyy liukumatta paikallaan. Näin liiman kontakti sekä aihioon että kahvan sisäreikään säilyy. Samalla varmistetaan myös liimauksen siisteys, ja pyyhitään mahdolliset liimatahrat pois.
Uudet osat on nyt liimattu, ja seuraavaksi voimme kiinnittää aiemmin irroitetun vaparenkaan.
Käytämme vanhaa käyttökelpoista tyvirengasta. Samalla alkuperäinen vavan tyyli säilyy.
Valitaan langan väri. Koska aluperäinen sidos on läpikuultava, eikä siis lanka sisällä värisuojaa (eng. colour preserver, CP), langaksi valitaan suojaamaton lanka eikä nk. NCP-lankaa (No Colour Preserver).
Alleveto sidoksen lopetusvaiheessa, ja valmis tyvisidos. Alkuperäisestä poiketen viehepidike on poistettu vavan omistajan pyynnöstä.
Vaparenkaiden istuvuus on todella huono laatuinen valmistajan jäljiltä, ja vaparenkaan jalat ovat myös teräväreunaiset. Koska nyt voimme helposti korjata asian niin näin myös teemme!
Vaparenkaan jalat on hiottu ja pyöristetty. Vaparenkaan tulee istua aihiolla siten, että jalan alapuoli istuu tasaisesti aihiolla eikä aiheuta pistekuormitusta. Vaparenkaan jalka ei saa myöskään leikata sidontalankaa. Näin saavutetaan mahdollisimman vahva ja kestävä vaparenkaan kiinnitys aihoon. Paljon parempi!
Kun vanhan vaparenkaan vanhat liimaukset on siistitty mahdollisimman hyvin ja vaparenkaan kohdistus on tarkistettu, rengas voidaan sitoa kiinni. Joskus vanhat sidosten päädyissä olevat koristesidokset, eli "trimmit", on mahdollisuus säilyttää. Kuitenkin, käytännössä uusien trimmien tekeminen on helpompaa kuin vanhojen säilyttäminen. Kokonaan uudelleen tehdyistä sidoksista tulee myös usein siistimmät kuin vanhoista sidoksista. Tällä kertaa kuitenkin säilytämme vanhat esimerkin vuoksi.
Valmis vaparenkaan sidos.
Lakattu vaparenkaan ja tyven sidokset.
Kelakiinnikkeen vaihto on valmis!